Rotta on mennyt kiitoksista sekaisin - juo mehua...

Katsojien ja median kehuja kerännyt Kekseliäs kettu kurvaa päätöskierrokselle ylihuomenna. Kesän viimeiset esitykset nähdään perjantaina 11.9. kello 18, lauantaina 12.9. kello 18 sekä sunnuntaina 13.9. kello 14 ja 18. Jos et vielä ole ehtinyt ihmeeseen tutustua, asia kannattaa korjata - ei sitten harmita talvella niin paljon.

"Puvustus on loistava, samoin Emmi Lahtisen ja Siiri Lahtisen toteuttama maskeeraus. Ilkeiden isäntien ulkomuoto naurattaa niin lapsia kuin aikuisiakin ja ketut ovat hyvin kettumaisia. Myös lavastus toimii ja sen toteuttamiseksi on nähty vaivaa", kirjoittaa Tiina Lamminaho eilisessä Korpilahti-lehdessä.

Median omaksumaa suhtautumistapaa noudattaa myös tänään laajalti jaettu Keski-Suomen Viikko, jonka mukaan "lavastukseen ja puvustukseen on panostettu yksityiskohtia myöten, ja esitys on varsin näyttävä ja kekseliäs".

Manda - nainen, jota ei voi unohtaa...

Näyttelijöitä kehaistessaan Katariina Kalmari kiinnittää huomiota naiskauneuteen: "Ja Kaisa Nissi tekee pienen, mutta sitäkin muistettavamman roolin Papun kotiapulaisena Mandana."

Lehdet on nyt kerätty ja säilötty. Sato oli runsas ja erikoisen hyvälaatuinen. Siitä nautitaan lisää talvemmalla, sillä työt jatkuvat huomenna kello 18.

Tänään ilmestynyt Jämsän Seutu uhraa Kekseliään ketun arvioinnille yli puoli sivua. Kiitosta saavat niin lavastus ja rekvisiitta kuin puvustus ja maskeerauskin. "... ylikorostettu miehekkyys yhdistettynä ällöttävyyteen toimii hyvin", kirjoittaa Johanna Suominen isännistä ja kehuu näyttelijöitä yleisemminkin.

"Yksi hauskimmista hahmoista on humalainen rotta (Anu Hakanen)", tietää Jämsän Seutu.

"Kaikista pienimmille ja herkimmille lapsille esitystä ei voi suositella. Seuranani ollut 6-vuotias kanssakriitikko sen sijaan oli haltioissaan ja pyysi antamaan esitykselle viisi tähteä. Suuren vaikutuksen tekemisestä kertonee myös se, että meillä on nyt kotona innokkaasti leikitty kettuja ja rakennettu ketunpesiä", huipentuu suitsutus.

Etualalla Kettu, taka- isännät. Heillä ketunhäntä ei ole kainalossa, vaan...

Ensimmäisten joukossa tuntonsa ehti tyhjentämään Keskisuomalainen, joka raportoi aiheesta maanantain numerossaan. "Ammattimaisuus ja tinkimättömyys ovat tässä kohtaa kekseliäisyyden ja luovuuden parhaat kumppanit", kirjoittaa Pauliina Siekkinen. Ja paljon muuta...

Uuttera henkilökuntamme työskenteli ensi-illan alla vaivojaan säästämättä.
Kettuviirijahdissa Jenni Ahonen.

Illan jälkeen tulee aamu, myös ensi-illan. Siihen Kekseliäs kettu keräsi täyden salillisen katsojia.

"Vauhtia ja vaarallisia tilanteita", kiteytti mieskatsoja väliajalla. "Minä pelkään kaikkea", totesi puolestaan pienempi eturiviläinen heti alkajaisiksi, mutta loivensi sitten kantaansa esityksen edetessä. Voimakkaista kohtauksista oli varoiteltu etukäteen - tosin tuossa vaiheessa näyttämöllä ei oltu nähty ensimmäistäkään isäntää.

Voimaa ja rytmiä lauantaisesta löytyi, vaikka esimerkiksi sideshow, jonka Papu toteutti lavan koilliskulmassa, lienee enemmän väkevä kuin voimakas. Jääköön kuitenkin tämänkin herkullisen yksityiskohdan kauneus katsojan silmään - noin kuvaannollisesti. Tarkkana Piippurakennuksen hämärissä on joka tapauksessa syytä olla, sillä tapahtumat vyöryvät muuallakin kuin niiden keskipisteessä.

Paikalla oli myös maksimimäärä median edustajia, joiden tuntemukset selvinnevät ensi viikon aikana. Jäämme seuraamaan tilanteen kehittymistä ja keräilemään työryhmän edustajia Kirkkolahden rantamilta. Onhan ensi-illan jälkeinen aamu...

Perjantai-illan huumaa: pikkuketut kaivavat, Päivi ohjaa ja Papu ihmettelee metamorfoosin keskeneräisyyttä.

"Kyllä tästä näytelmä tulee", kuului ohjaamosta, kun perjantai-illan urakka - kaksi läpimenoa - oli rusikoitu kommentoitavaan kuntoon.

Huomio on osuva. Ensimmäinen erä oli vielä monin paikoin huterahkoa, mutta kun naiset saivat liimattua karvoitusta kasvojen alueelle ja se ainoa miesnäyttelijä sutaistua nailonit jalkaansa, niin ryhti parani kummasti. Siis kokonaisuudessaan. Harppaus suuntaan, johon on määrä edetä, oli rohkaiseva.

Edellä kuvattua ei voi pitää isona ihmeenä, sillä samanlaisia elkeitä on luvassa lisää - seuraavan kerran jo huomenna. Ällistystä sitä vastoin herättää tuotannon siirto Kirkkolahden oikealle puolelle vajaassa viikossa. Tämäniltaisen jälkeen kun uskaltaa jo sanoa: se onnistui!

... runoili ammoin kotiseutumies ja kansansivistäjä Martti Korpilahti. Nyt Kotiseutu-vinjetin alle on istutettu Kekseliäs kettu, jonka saloihin Jyväskylän kaupunkilehti pureutuu eilisessä numerossaan.

"Puku upottaa näyttelijän roolihahmon nahkoihin", kertovat Minna Tuomanen ja Päivi Hirvi. Kuva puhuu vähintään yhtä paljon kuin nuo viisi sanaa.

Papu ja Pärskä - Mari Putkonen ja Tuija Toivio.

Karavaani on taittanut raastavan taipaleen Partiomajalta Kirkkolahdentielle, ja ohjaajat, näyttelijät ja muut toimihenkilöt ovat hyvää vauhtia vetämässä itseään Piippuun. Tämän merkkinä kettuviiri hulmuaa hulppeasti Viilahuoneen seinällä. Ja miksei hulmuaisi - onhan tällä viikolla jo löydetty valot ja äänet sekä purettu yhdet lavastusrakenteet rumina ja toimimattomina ja korvattu uusilla uljaammilla. Näyttämökin on muuttanut muotoaan niin, että sitä tuskin tuntisi omakseen edes teatterinjohtaja Kari Lahtinen, joka parhaillaan viettää ansaittua lomaa.

Imurointia vaille valmis? Kahvitauolla ilman kahvia Anu Hakanen, taustalla neuvottelevat ohjaaja Minna Tuomanen ja Viilahuone-kahvion päällikkö Jaakko Kautto.

Kekseliäs kettu sen sijaan ei lomaile, vaan sen siirtoa pienoismallista luonnolliseen kokoon tehdään nyt yötä päivää, mikä onkin ihan asiallista tässä vaiheessa. Ensi-ilta nimittäin koittaa kolmen yön kuluttua lauantaina 22. elokuuta. Muut esitykset sujuvat seuraavalla aikataululla: pe 28.8. klo 18, la 29.8. klo 18, su 30.8.  klo 14 ja 18, to 3.9. klo 18, pe 4.9. klo 18, la 5.9. klo 18, su 6.9. klo 14 ja 18, pe 11.9. klo 18, la 12.9. klo 18, su 13.9. klo 14 ja 18.

PS. Pahoittelemme kuvituksen heikkoa laatua. Valmistuksessa ei ole käytetty kameraa.

Uutisista päivää!

On ollut hieman hiljaista treenirintamalla.. Viikonloppu meni ohjuksilla töitä tehdessä ja sunnuntaina istuttiin pöydän ääreen miettimään ketun äänimaailmaa.

Paljon hyviä ideoita ja juttuja, mutta "koko perheen näytelmä"-teema rauhoitti hieman ihan niistä hurjimmista jutuista. ;) Nea ja Karri ottivat vastuuta äänistä.

Maanantaina mentiin koko homma läpi Partsin pihalla. Vähän väsymystä oli havaittavissa, varsinkin 2. näytös ei ollut lähelläkään omaa uomaansa. Täytyy muistaa joskus mennä pelkkää kakkosta, koska ykkönen on saanut huomattavasti paljon enemmän kosketusta...

Mutta sitten. Eiliset harjoitukset menivät kuulema erinomaisesti. Minä istuin toisessa työssä ja ohjauksen päävastuun kantoi Päivi. Kettulaan löytyi se energia mitä onkin jo etsitty.

Koekatsoja oli sitä mieltä, että hyvältä näyttää! :)

Jatketaan tästä. 10 päivää ensi-iltaan. Huh.